vanhusten kotihoidon inhimillisyys ja edullisuus
Tämänhetkinen muoti-ilmiö kunnissa on laitospaikkojen alasajo. Vanhusten kuuluu asua kotonaan. Heidät hoidetaan, heitä autetaan jos tarvis on, kotiin.
91-92 prosenttia on kotona olemisen tavoite.
Kotihoitoon löytyy niin paljon kehusanoja, ettei ole tosikaan. Yksi ylitse muiden hehkutus on, että se on inhimillistä. Toinen, ainakin kunnan päättäjiin päin on, että näin kunta säästää!
Mutta onko se näin? Inhimillisyys ja edullisuus?
Tietääkö, kuunteleeko kukaan päättäjistä mitä yksinäisen, jatkuvasti hoitoa ja apua tarvitsevan, oikeinoikein vaivaisesti liikkuvan vanhuksen kotielämä oikeasti on?
Kuunteleeko kukaan päättäjistä omaista, kun tämä on huolissaan muistamattomasta, mutta ah niin ketterästä ja kodistaan ulos harhailevasta - karkailevasta vanhuksestaan?
Ja kuka sen on laskenut, että se on edullista? Se kotihoito!
Eiköhän sitä pala aika tavalla rahaa, kun kotipalveluväki ja kauppakassit ( ruokakauppapalvelu) ja ruokataksit suhaavat vanhukselta toiselle, ajavat pitkin kyliä ja kaupunginosia. Pitkiäkin matkoja, monta kertaa päivässä.
Kaikki kulkevat omia aikojaan, eikä kukaan ota vastuuta kokonaisuudesta. Ei ole edes asiantuntemusta, koulutusta moiseen. Mitä se esim. ruokataksia liikuttaa onko joku mamma ottanut lääkkeensä. Ruokakuskin tehtävä on tuupata tilattu ruoka-annos ovesta sisään. Ei muuta! Ja jos on pissat -kakat housuissa niin ihan sama. Kotiapu tulee sitten kun tulee. Jos ei tule tänään, niin tulee huomenna tai ylihuomenna!
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Marjatta H. :”Ja jos on pissat -kakat housuissa niin ihan sama. Kotiapu tulee sitten kun tulee. Jos ei tule tänään, niin tulee huomenna tai ylihuomenna! ”
Vanhusten kotihoito on mielestäni ”mission impossible”, jos vanhus esim. näin helteiden aikana kieltäytyy huolehtimasta nestetasapainonsa säilymisestä, kun ”ei ole jano” eikä suostu päästämään asiasta huolissaan olevia kotipalvelun edustajia sisälle, jos hän salpaa ovensa jokaiselta sisään pyrkivältä, kun uskoo, että joku on yön aikana laskeutunut katon läpi ja vienyt hänen rahansa, jos hän aikansa kuluksi tekee ulostuksestaan pieniä palloja, joilla heittää jokaista sisään tulijaa, jos hän uskoo, että hänestä huolehtiva lähihoitaja varastaa hänen alusvaatteitaan, jos vanhus hyökkää lähihoitajan kimppuun, kun uskoo hänen olevan vihollinen…
Aikoinaan yksi tuttu tämänkaltaisten asioiden kanssa tekemisiin joutunut luonnehti näitä tilanteita ”helvetin esikartanoksi” ja kertoi, että heillä oli säännöllisesti kokoontuva vertaistukiryhmä, jossa he kävivät läpi näitä tilanteita ja tukivat toisiaan.
Yhteiskunnan on otettava vastuu vanhuksista, ja annettava heille uudet kodit vanhainkodeista tai palvelulaitoksista, kun he eivät enää pysty yksin huolehtimaan itsestään – tai sitten meidän on hyväksyttävä se, että he kuolevat esim. janoon lukittujen oviensa takana yksin jätettyinä.
MH: Tuo oli hyvä kommentti!
Alzheimerikko on ainakin ihan mahdoton tapaus.
Eikä sille mitään voi. Kenen tahansa meistä pää voi tyhjentyä. Nyt jo nuoremmallakin väellä.
Pahinta noissa tapauksissa on se kiukuttelu, rähjäämis -vaihe. Mene siinä sit auttamaan kun saat kaiken aikaa silmillesi.
En jotenkin ymmärrä sitä, että kirjoittaa keskeneräisen bloggauksen ja sitten kommentoi sitä, ja kommentoi, ja kommentoi, keskustelee itsensä kanssa.
MH: .. kommentoi ja kommentoi! Voithan Sinä ohittaa mun jutut. Ei näitä kukaan pakota lukemaan!

Kommentoi 6 kommenttia