uusia ideoita vanhustenhoitoon
Kuinkahan moni muistaa nähneensä iltalehden bloggaaja Annele Törrösen ehdotusta, ideaa vanhusongelmaan. Blogi oli iltiksessa helmikuussa 2010.
Törrönen totesi kuinka lemmikkien ympärillä pyörii valtava teollisuus ja ehdotti, että mitäs jos me ottaisimmekin lemmikiksi vanhuksen?
http://blogit.iltalehti.fi/hannele-torronen/2010/02/27/lemmikkina-vanhus/
"Mitäpä jos vanhuksen pitämisestä tulisikin uusi mega-trendi? Kissojen ja koirien sijasta jokaisella muotitietoisella aikuisella olisi nurkissaan vanhus. Niitä ei tarvitse paljon ulkoiluttaa ja ne voi huoletta jättää yksinkin, sillä monet niistä ovat tottuneet yksin sisällä kyhjöttämiseen. Monilla niistä on myös hauskoja taitoja. Jotkut osaavat parsia sukkia ja korjata vaatteita. Jotkut muistavat kaikenlaisia tarinoita, ihan kivoja. Niitten kuvia voisi olla katalogeissa, itse saisi valita minkälaisen vanhuksen ottaa.."
..
Näin! .. ei tarvitse paljon ulkoiluttaa, voi huoletta jättää yksinkin, sillä monet ovat tottuneet yksin sisällä kyhjöttämiseen..
Tämmöstä on ilmassa.
Kotihoidossa olevat valittavat palvelun tasoa.
Hoitajien aika on kortilla, kun pitää ehtiä paikasta toiseen.
Kotona asuva saa tyytyä siihen, että hyvä kun joku kurkkaa ulko-ovelta ja tarkistaa, että ollaanko sitä edes hengissä.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
:) Torronen on tosiaan ajatellut vanhukset koiran asemaan. Ongelmana voi ehka olla, etta uusi vanhus kotielain on hankalampi hoidettava, kuin oikea elain. Onkohan Torronen myos ajatellut jo senkin, etta omistaja on velvollinen hoitamaan elaimen poiustumisen tasta maailmasta ja tavallisimmin lahto suoritetaan nukutuspiikilla. Itse en kylla menisi lasteni kotielaimeksi, eika ne sitapaitsi edes ottaisi minua nurkkiinsa murisemaan. Joutuisin kumminkin taas johonkin helvetintaloon pahojen ihmisten potkittavaksi.
Mutta noin muuten vanhustenhoidon voisi hoitaa vaikka milla tavalla, kunhan se vaan olisi inhimillinen tapa. Niin kauan kun ajatuksena on putsata elakelaiset rahoistaan "hoito" nimikkeella, ei yhteisymmarrysta taida loytya.
MH: Ensilukemalta Törrösen idea tuntui kamalalta, mutta! ja mutta! On siinä hyvääkin: Joskus tarvitaan kamaliakin heittoja jotta päättäjät havahtuvat. Ja jos havahtuivat esim. tästä ideasta helmikuussa ( jos huomasivat, jos lukivat) niin hyvä. Isolla joukolla kyl taisi mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos..
Vanhusten kävis kuin kesäkissojen!
Otetaan nurkkiin ja sit hyljätään!
..
En minäkään hetikohta lasteni nurkkiin kotikoiraks tai -kissaks muuttais! En!
Se elämä ei aina suju suunnitellusti. Meitäkin kaksi ihan hyvin omaisemme kanssa pärjäävää oli, kunnes kaatuminen vei sairaalahoitoon.
Nyt sitten koitetaan jaksamisen mukaan pitkäaikaisosastoa tukea, eli olla saavutettavilla. Hoitovastuu heillä on.
Ja iäkkäiden ihmisten lapsetkin alkavat olla eläkeiässä, eivät välttämättä hyväkuntoisia.
Se "vanhuksen kunnon oikea ennakointi" on sinällään hyvä ajatus. Ja varmaankin suurelle osalle ihmisiä ihan toimiva.
Voisiko sinne pykäliin kuitenkin kirjata jotenkin poikkeustapauksetkin? Että jos se ennakointi ei toteudu?
Tämä nyt on arkipäivän tilanne. Siksi sinne pykäliin inhimillistä näkemystä toivon.
MH: Kiitos. Minä ainakin kirjaisin.
Osa vanhuksista voisi pärjäillä pääasiassa keskenään isoissa soluasunnoissa. Eivät 65 - 80 -vuotiaat ole välttämättä erityisen hoidon tarpeessa, enemmän on puutetta juttuseurasta, yksinäisyys vaivaa, kukaan ei lähde kaveriksi ulos käppäilemään, eikä harrastuksiin, jne. Yhteisöllisyyden mahdollisuus pitäisi olla olemassa vanhemmillekin eläjille ilman laitostumista.
Jos ja kun ammattihoitsujen kotiapua tarvitaan, olisi useampi vanhus samassa osoitteessa. Vanhusten turvallisuus ja elämänlaatu kohenisivat. Muutamakin vuosi pois omasta kämpästä kukille juttelemasta tai kaljapullon henkeä etsimästä olisi jo hyvä saavutus. Tämä olisi tietysti vain niille, joiden mielestä seurapeli on hauskempaa kuin pasianssi. Paluu ruotimummojen tai -ukkojen aikaan ei sen sijaan tunnu hyvältä aatokselta.
Tilojahan on, huoneistoja ja taloja. Remppaa vain, vanhusten erityistarpeet huomioiden, eikä aina tarvitsisi olla hienoa. Kunnolliset kotiolot, omat tilavat huoneet kaikille. Vanhusten mikroyhteisöt voisi olla yksi vaihtoehto. En tiedä, onko tämmöistä Suomessa jo kokeiltu.
MH: En tiedä onnistuuko tämä linkitys, mutta kokeillaan:
https://kotisivukone.fi/app/www/marjattahalkilahti.ehdolla.fi/albumi/kuvia/lehtijuttuja/330384
#2 "Vanhainkodin ovella on nimikyltti vaihtunut palvelutaloksi."
Tiedätkös Marjatta, kyseessä on kyllä "muoti-ilmiö", mutta miksi?
Kun vanhus menee hoitoon vanhainkotiin niin vanhainkodissa häneltä peritään hoitomaksuna max. 80% tuloista. Tuohon hintaa sisältyvät mm. lääkkeet.
Sitten kun vanhus laitetaankin palvelutaloon niin hänelle ei tarvitse jättää käyttöön kuin 90€/kk. Lääkkeet eivät sisälly palvelutalon hoitopäivämaksuihin.
Palvelutalojen avulla kunta osin rahastaa valtiota enemmän, ja rahastaa vanhuksia enemmän. Toki osaltaan kyse on myös kunnan sisäisestä budjetoinnista jolla saadaan vanhustenhoito "edullisemmaksi".
MH: Kiitos kommentista!
Kyl mää ton tierä!
Muoti-ilmiön! Kasasta toiseen siirretään rahaa senkun keretään eikä kukaan vaivaudu laskemaan kokonaisuutta!
Se kokonaisuuden laskeminen tarttis alottaa eduskunnasta! Ja Kela! Joku päivä kirjoitan siitäkin. Kukaan ei sielläkään laske mitä heitin piilovanhainkotitoimintansa maksaa! No. Jos vaikka Hyssälä hoksais kun hommansa alottaa!!!!
Siehän ootki Marjatta järkityttö! Sait yhden uuden lukijan blogeillesi.
Tuota minäkin vähän aattelin, että mitenkä ne hyväkuntoiset ikääntyvät immeiset luopuisivat yksityisyydestään, omasta kodistaan. Ei tarvitsekaan luopua, mutta yhtenä ratkaisuna voisivat olla mikroyhteisöt tai miksi niitä kutsuisi. Vanhuksia ajatellaan yhtenäisenä ryhmänä, vaikka jokainen ihminen on yksilö loppuun asti, eikä ajattele itsestään paljonkaan eri tavalla kuin nuoremmat.
Ikäihmisiä on joka sorttia, on samaan suuntaan ajattelevia, ikihippejä, uskovaisia, vertaistuki-ihmisiä, mitä vain. Sellaiset mummot ja papat voisivat löytää toisensa ja autellakin siinä sivussa, asua porukassa niin kauan kuin käbälä käy. Ryhmäkoteja remppaamaan ei kyllä pidä päästää julkisen sektorin mestareita, jos jokin puiston uusvanha kioski maksaisi puoli miljoonaa ja siihen malliin.
Omien kirjavien elämänkokemusteni myötä pienryhmäkoti ei tuntuisi ihan vieraalta ajatukselta. Katotaan, kunhan sitä ikkää tullee niin paljon, että ilikiää mainita.

Kommentoi 13 kommenttia